Tämä kirjoitus julkaistaan Tiedetoimittaja-lehden heinäkuun numerossa 2012.
Jani Kotakoski and Toma Susi
Arabikevään mukaan nimetty akateeminen kevät -protestiliike alkoi matemaatikkojen Elsevier-kustantajaa vastaan suunnattuna protestina. Tutkijat kamppailevat entistä riippumattomamman tieteellisen julkaisemisen puolesta kaupallisten kustantajien ylivaltaa vastaan.
Arabikevään mukaan nimetty akateeminen kevät -protestiliike on jäänyt suomalaisessa mediassa varsin vähälle huomiolle. Muualla maailmassa se on herättänyt
kiinnostusta myös ei-akateemisille suunnatuissa julkaisuissa, esimerkiksi aihetta laajasti käsitelleessä englantilaisessa The Guardian -lehdessä. Sosiaalisen median
katalysoiman liikkeen saama julkisuus on nopeasti lisännyt kansalaisten ja päättäjien tietoisuutta tieteellisen julkaisemisen ongelmista, mikä näyttäisi johtavan
muutoksiin kansainvälisessä tiedepolitiikassa.
Liikkeen tavoite on saattaa tutkimustulokset kaikkien saataville, kun julkaisutoiminta tällä hetkellä keskittyy voittoa tavoitteleville yrityksille. Viimeksi liikettä tukevien tutkijoiden ja kustantajien välit tulehdutti suurimman tieteellisten lehtien kaupallisen kustantajan Elsevierin tuki Yhdysvaltain edustajainhuoneen Research Works Act (RWA) -lakialoitteelle, joka pyrki estämään liittovaltion – eli veronmaksajien – rahoittaman tutkimuksen avoimen julkaisemisen.
Itse protesti sai alkunsa kun Cambridgen professori ja Fields-mitalisti Timothy Gowers toivoi tammikuisessa blogissaan sivustoa, jonka kautta matemaatikot voisivat irtisanoutua työskentelemästä Elsevierin hyväksi. New Yorkin yliopiston tohtoriopiskelija Tyler Neylon toteutti pian Gowersin toiveen, ja vain kaksi päivää myöhemmin thecostofknowledge.com alkoi kerätä tutkijoiden nimiä boikottiin. Nyt kesäkuun alussa sivustolle on kertynyt jo yli 12 000 allekirjoitusta, eikä suinkaan pelkästään matemaatikoilta.
Kustantajat keräävät taloudellisen hyödyn
Tutkijoiden ja kustannusyhtiöiden huonojen välien perimmäinen syy on tutkimusartikkelien päätyminen kustantajien yksityisomistukseen huolimatta siitä, että tieteentekijät tukevat työtä merkittävällä ilmaisella työpanoksella. Tutkijathan paitsi tekevät tutkimukset myös vertaisarvioivat artikkelit ja usein vielä toimittavat julkaisut. Yliopistokirjastot puolestaan joutuvat ostamaan kustantajalta satojen lehtien niputettuja tilauksia, joten lehtiin uppoaa vuosi vuodelta kasvava osuus niiden budjeteista. Suuret kaupalliset kustantamot tahkoavat samaan aikaan ennätyksellisiä tuloksia. Elsevierin viime vuoden 883 miljoonan euron liikevoitto esimerkiksi oli huikeat 37.3 prosenttia liikevaihdosta.
Julkaisijoista nimenomaan Elsevierin maine on tahriintunut myös useissa skandaaleissa. Yrityksen Australian osasto esimerkiksi julkaisi vuosina 2000–2005 lääke- ja kemikaaliyritys Merckin sponsoroimia artikkelikokoelmia vertaisarvioitujen julkaisusarjojen asussa. Elsevierin emoyhtiö puolestaan tuki asekauppaa järjestämällä isoja maanpuolustusnäyttelyitä, kunnes tutkijoiden äänekäs vastustus lopetti tämän toiminnan vuonna 2007. Elsevier on myös toistuvasti julkaissut artikkeleita ilman vertaisarviointia, plagioituja tutkimuksia ja jopa kokonaisia artikkeleita jotka on myöhemmin jouduttu vetämään takaisin.
Urajärjestelmien noidankehä
Tämänvuotinen protesti ei ole ensimmäinen laatuaan. Vuonna 2001 yli 30 000 allekirjoittajaa lupautui olemaan julkaisematta tutkimusartikkeleitaan niiden avointa saatavuutta vastustavien kustantajien lehdissä. Kustantajat eivät kuitenkaan juuri reagoineet protestiin, eikä tutkijoilla tuolloin juuri ollut vaihtoehtoisia julkaisukanavia.
Akateemisen julkaisemisen noidankehän syy on urajärjestelmien luonne: tutkijoiden suoriutumista mitataan tavallisesti laskemalla julkaisuja perinteikkäissä arvostetuissa tutkimuslehdissä, joista kaupalliset julkaisijat omistavat suurimman osan. Avoimen verkkojulkaisemisen merkitys on kuitenkin kasvanut, erityisesti kun yksi edellisen kampanjan johtajista, Berkeleyn yliopiston geneetikko Michael Eisenin, perusti viisi vuotta sitten Public Library of Science (PLoS) -lehtiryppään.
Elsevier nöyrtyi
Elsevier on vastannut tutkijoiden protestiin useilla avoimilla kirjeillä. Alkuun niissä korostettiin julkaisijoiden roolia tutkimuksen tason takeena. Tällaisten väitteiden tueksi ei kuitenkaan ole vahvaa todistusaineistoa, sillä esimerkiksi vertaisarvioitujen lehtien tason mittarina usein käytettävä ns. vaikuttavuuskerroin (impact factor) korreloi huolestuttavalla tavalla takaisin vedettyjen tutkimusten määrän kanssa.
Helmikuun lopussa, mahdollisesti allekirjoitusten määrän ja asian saaman negatiivisen julkisuuden säikäyttämänä, Elsevier veti tukensa RWA-lakialoitteelta, joka muutamaa tuntia myöhemmin kuopattiin kokonaan. Protestin taustavoimat eivät kuitenkaan ole vakuuttuneita kustantajien aidosta halusta muutokseen. He pikemminkin haluavat kokonaan eroon voittoa tavoittelevista kustannusyhtiöistä kehittääkseen julkaisutoiminta aidosti uudelleen.
Tutkimusrahoittajat mukaan
Myös tutkimusrahoittajat ovat nyt ottamassa aiempaa aktiivisemman roolin. Huhtikuussa liikkeen tavoitteiden taakse asettautui maailman toiseksi suurin yksityinen tutkimusrahoittaja Wellcome Trust ja Iso-Britannian yliopisto- ja tiedeministeri David Willets [1]. Pian tämän jälkeen Euroopan komissio ilmoitti, että se asettaa avoimen verkkojulkaisemisen Horizon 2020 -puiteohjelman 80 miljardin euron rahoituksen ehdoksi [2]. Valkoiselle talolle tehtiin samanaikaisesti sosiaalisessa mediassa laajalti levitetty kansalaisvetoomus avoimen verkkosaatavuuden ulottamisesta kaikkeen Yhdysvaltain liittovaltion rahoittamaan tutkimukseen [3]. Vetoomus saavutti vaaditun 25 000 allekirjoituksen rajan 4. kesäkuuta, joten presidentti Obaman hallinnon täytyy vastata siihen virallisesti.
Akateeminen kevät on tehnyt selväksi, että yhä useampi kaupallisten akateemisten kustantajien voittoja ilmaisella työllään ruokkivista tutkijoista tiedostaa nykyisen järjestelmän ongelmat. Näyttää myös, että protestiliikkeen keräämä laaja julkisuus on saanut eri maiden hallitukset kannattamaan liikkeen vaatimuksia, etenkin koska avoimen julkaisemisen odotetaan tuovan merkittäviä säästöjä. Tieteellisen julkaisemisen noidankehä näyttää siis olevan murroksen partaalla – halusivat julkaisijat sitä tai eivät.
Kirjoittajat ovat boikottiin liittyneitä materiaalifysiikan tutkijoita. FT Jani Kotakoski on Helsingin yliopiston dosentti ja Wienin yliopiston yliopistoassistentti. TT Toma Susi on
tutkija Aalto-yliopistossa.